torstai 30. toukokuuta 2013

Naapurin Madame F. ja hiljaisuus

Viime elokuussa se tapahtui. Juuri viikko aikaisemmin olimme hyvästelleet naapurin madamen. Melkein heti kotiin savuttuamme saimme suru-uutisen kylästä: Madame F. oli menehtynyt pitkälliseen sairauteensa.

Kun saavuimme lokakuussa taas talolle, kivinen pikkukatumme oli hiljainen. Madame F:n tututuksi tullut vilkas ääni, joka oli peräti katumme tunnusmerkki, oli hävinnyt. Samaten joka-aamuiset kohteliaat, mutta sopivan tuttavalliset tervehdykset avoimesta ikkunasta puuttuivat. Ei hän myöskään istunut iltaisin kadulla muovituolissaan rupattelemassa ohikulkijoille. Keittiötämme vastapäätä Madamen kauniinsiniset ikkunaluukut pysyivät surullisesti suljettuina. Katse törmäsi niihin tuon tuostakin ja toi mieleen kylän menetyksen. Näin oli elokuusta syyslomaan, jouluun, uuteen vuoteen, aina helmikuuhun saakka.

Helmikuussa ikkunaluukut avattiin, raikasta ilmaa päästettiin asuntoon ja vanhoja huonekaluja alettiin kantaa kadulle. Asunnon avoimista ikkunoista kiiri kadulle ahkeria työnteon ääniä pitkälle iltayöhön, remonttia! Meille selvisi, että asunnon oli ostanut eräs paikallinen nuorehko nainen ja pian jo pääsimmekin häntä tervehtimään. Liuta kylän nuoria miehiäkin, muuttoporukkaa, tuli samassa tutuiksi ainakin kasvoiltaan.

Uudella naapurilla on pitkä matka kylän tietotoimistoksi ja katuvahdiksi, jollainen täältä nyt taitaa puuttua, mutta ehkä hän ei sitä samaa pestiä kaipaakaan. Hänellä linee omanlaisensa elämä, jota me nyt pääsemme hänen kanssaan jakamaan, tahtoi hän tai ei. Hänkin tulee meidän elämämme kiemuroista jossain määrin tietoiseksi tällä kadulla, jolla puhelimen soidessa tulee aina mietittyä, onko se meidän vaiko naapurin. Naapurin seinäkellon mukaan voimme myös päätellä aikaa - kuten kyläkellonkin soinnista.

Ihanaa, kun aamulla herään, avaan ikkunan ja vastapäisessä ikkunassa - itse asiassa vain parin metrin päässä -on hyvin pian ystävällinen naapuri toivottamassa hyvää huomenta kera iloisen hymyn! Elämä jatkuu. Meitä lohduttaa myös se, että onnistuimme ostamaan uuden naapurin myyntiartikkeleiden joukosta Madame F:n entisen keittiön pöydän kera provencelaistuolien. Niin pöytä kuin tuolitkin olivat aivan sellaisia, kuin olimme keittiöömme toivoneetkin. Ja nyt ne löytyivät naapurista, lisäksi antaen meille suloisen muiston pitämästämme madamesta!





keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Emmanuel

Käyn hetkeksi aikaan, jolloin olimme saaneet ostotarjouksemme hyväksytyksi talostamme. Yhtiömuotoisesta talonomistuksesta johtuen talollemme eli yhtiöllemme tuli keksiä nimi ennenkuin saimme talon kauppakirjat tehdyksi.

Kuten nimen antaminen yleensäkin, myös tämä tilanne oli haastava. Tahdoimme talollemme ensisijaisesti raamatullisen nimen. Nimen tuli olla merkityksellinen ja jotenkin kertova tai herättelevä myös mm. ohikulkijoille jotka näkisivät talon nimen sen pääovessa. Sen tulisi mielellään kuvastaa sitä kiitollisuutta jota tunnemme "mökistämme", sitä ihmeenomaisuutta, jolla talo päätyi käsiimme ja sitä lepoa ja siunausta, jota sen kautta koemme ja tahdomme myös muille jakaa.

Ei vaan keksitty, vaikka nimiä heiteltiin ees taas, kunnes...kaksi perheenjäsentämme sai yhtäkkisen varmuuden toisistaan tietämättä. Kumpikin tuli luokseni erikseen ja itsekin vähän hämillään esittämään, että nimen tulisi olla Emmanuel. Hämmästyin yhtä paljon, kuin itse "viestinsaajatkin" tätä muka-yhteensattumaa. Päätimme uskoa sitä mitä meille oli näin osoitettu ja nimesimme talomme sen mukaan. Mitä enemmän asia ehti hautua, sitä tyytyväisempiä olimme nimivalintaan.

Tyytyväisyytemme kumpuaa siitä, että Emmanuel on alunperin hepreankielinen nimi: עִמָּנוּאֵל ja tarkoittaa "Jumala kanssamme". Se on yleisen tulkinnan mukaan yksi Jeesuksen jumaluutta alleviivaavista nimistä, ja se mainitaan profetian yhteydessä myös uuden testamentin puolella. Tässä nimessä yhdistyy mielestämme oivallisesti se, miten toivomme ja rukoilemme Jumalan olevan kanssamme kaikessa mitä teemme - myös tuossa talossa. Toivomme, ettemme ikinä unohtaisi niitä ihmeitä - tuo talo mukaan lukien - joita olemme saaneet kokea perheessämme ja avioliitossamme sen jälkeen kun ryhdyimme etsimään Jumalan tahtoa. Tämä nimi muistuttakoon meitä siitä omalta osaltaan. Toivomme myös, että emme koskaan unohtaisi myöskään sitä, kuinka Jumalan lahjat lisääntyvät niitä jaettaessa. Sitäkin monistumisen iloista ihmettä olemme jo saaneet ihastella emmekä koskaan tahdo sitä unohtaa. Ja kaiken lisäksi tahdomme muistaa, että Jumala on kanssamme tuli mitä tuli. Oli meillä tämä talo, tai ei, oli meillä se lyhyen tai pitkän aikaa. Se on kaikki Herran hallussa.


Yllä kuva Jeesus-patsaasta arvonimellä Emmanuel, Grassen parfyymipääkaupungin katedraalissa Cathédrale Notre-Dame-du-Puy de Grasse. 

maanantai 20. toukokuuta 2013

Lähtökuopissa uuteen kesään Emmanuelissa

Kotona nurkat täyttyvät nyssyköistä ja siivous hankaloituu päivä päivältä. On hotellilaukkua, laiva-, juna- ja autolaukkuja, talolle vietävien tavaroiden laukkuja, eväitä, lääkkeitä, uusia ja vanhoja vaatteita, kenkiä...- ja muistilistoja! Listoja listojen perään. Yksi talonvahdille, yksi isovanhemmille, monta meille pakkausavuksi ja jokaiselle perheenjäsenelle oma lista ennen matkaa tehtäviä hommia varten jne.

Kyllä tämä tästä selkiintyy, mutta sitä ennen tahti kiihtyy kuun lopun lähestyessä.

Pakatessa intoilemme uudesta kokemuksesta, joka meitä odottaa Saksasta lähtien. Ensikertaa ajamme auton junaan osana matkaamme. Hampurista Bolzanoon matkan on tarkoitus käydä mukavasti junavaunussa kellien. Odotamme sitä innolla. Monta vuotta olemme jo posottaneet moottoriteitä niin Saksan kuin Alankomaidenkin kautta etelää kohti ja taas takaisin. Se on aika hermostuttavaa ja puuduttavaakin parin ensimmäisen kerran jälkeen.

Onpas hauska nyt tänä vuonna vaikka pelata perheen kesken pelejä sen sijaan, että silmä tarkkana vahdataan liikennettä Saksan moottoriteillä ja seisotaan iänikuisissa liikenneruuhkissa juuri siellä, missä matkan olisi olettanut kulkevan joutuisasti! Useana vuonna Saksan läpi on näet ollut hankalinta päästä jatkuvien tietöistä johtuvien pullonkaulojen vuoksi. Jonot matelevat ja väki kyllästyy, aikataulut venyvät ja ajopäivät tuntuvat erityisen raskailta. Nyt on siis ehkä toisin!




Rivieralla sataa

Täällä kotona vielä pakkaamme kesää varten ja nautimme kesäilmoista. Samaan aikaan kesäkohteessamme Provencessa sataa ja lämpötilat liikkuvat 15-18 -asteen tietämillä.

Toukokuisten Cannesin filmifestivaalien aikaan kuulemma sataa hyvin usein, kuulimme eräältä paikallistuneelta suomalaiselta jo vuosia sitten. Ei sillä, että filmifestivaalit ja siellä tähtösten kastuminen minua kiinnostaisivat. Tieto on jäänyt mieleen, sillä olen ollut niin kauan kuin muistan, täysin lääpälläni pitkään kuumaan kesään ja tuollainen sadekausi poikkeaa käsityksestäni Rivieran kesästä. Kyllä se siis ohi menee eikä välttämättä merkitse kylmää kesää.

Hyvänä puolena tässä sadekaudessa näen sen, että terassimme kasvit, kukkaset ja yrtit saattavat säilyä siis elossa saapumiseemme saakka! Viime vuonna menetimme aika monta kukkasta alkukevään hellekauden johdosta. Nyt siitä ei liene huolta.

Jännä nähdä, millainen kesäkuu meillä tulee olemaan. Viime vuonna saavuimme vasta lähempänä kuun puoliväliä kylään. Nyt availemme ovia siellä jo aivan kesäkuun alussa. Oletan keskivertopäiviä, 18-21 -asteen tienoilla ja viileähköjä iltoja, kuin Suomen kesässä. Viime vuonna sää alkoi lämmetä ronskisti jo ennen kesäkuun loppua ja helle sitten kerran alettuaan jatkui tosiaan koko kesän pitkälle ohi meidän lähtömme elokuun alussa. Kuumin aika oli oikeastaan vasta edessäpäin, kun me jo lähdimme syksyä kohti takaisin pohjoiseen!