Ansouis, Cucuron ja maaseutuajelu
Suomen naapurimme soittivat ja ehdottivat, että tulisimme heitä tapaamaan Ansouisin kylään parin tunnin ajomatkan päähän. Noh, tietysti lähdimme! Pieni päiväreissu ja ajelu Provencen maaseudulla on aina tervetullutta.
Ystävämme olivat juuri saapuneet Italiasta ja matkalla kotiinpäin. Tahtoivat kovasti nähdä Ansouisin kylän luettuaan sen elämästä kertovan kirjan pari vuotta sitten.
Provencelaisista maalatuista mainoksista ja pikkuliikkeitten julkisivuista saisi suloisen kuvakirjan. Tämä sattui kohdalle Cucuronin kylässä kun ostimme jäätelöä.
Meidänkin perheemme yhtenä huvina on kiertää houkuttelevilta kuulostavia elokuvien ja kirjojen tapahtumapaikkoja matkoillamme. Se luo jotain runkoa reissuun, jos vaikka ei muuta keksi. Sitä paitsi kun lueskelee kirjoja ja katselee matkaan virittäviä leffoja etukäteen, paikka ehkä avautuu vähän paremmin sitten paikanpäällä kuin jos ihan kylmiltään possahtaa uuteen paikkaan.
Jos olet nähnyt (huonon, mutta kauniita maisemia sisältävän) A Good Year -elokuvan, tämä yllä oleva aukio on ehkä tuttu romanttisesta kohtauksesta, jossa pariskunta istuu iltaa mustavalkofilmi vesialtaan toisella puolella muistaakseni. Sitten alkaa sataa jne. Kylä on nimeltään Cucuron. Eilen siellä tuuli aivan hurjasti mistral-tuulen voimalla, niin, että plataanipuut humisivat aukion yllä ja jäätelöpurkit lentelivät pöydistä. Ei ikinä uskoisi, kun kuvaa katsoo!
Ansouisin kylässä. Tämä yltiöpittoreski kylä sitten taas on tapahtumapaikkana vähän hölmölle kirjalle "Lumoava Provence". Kirja tuli luettua ennen ensimmäistä matkaamme Provenceen kahdeksisen vuotta sitten. Hämmästyimme suuresti, kun saavuimme kylään, että kirjoittaja oli tosiaan kertonut hyvin intiimejäkin asioita kyläläisten elämästä ja ihmisistä heidän oikeilla nimillään. Siellä oli tosiaan kaikki kohdallaan, kuten kirjoittaja oli selostanutkin. Myös kirjoittajan oma talo löytyi ja kirjanselästä tuttu nimi seisoi tosiaan ovessa. Nyt kävimme täällä toistamiseen saman kirjan lukeneen naapuriperheen innoittamina.
Ansouisin Bar de Sports, kuten kirjakin kertoo. Tosin lukuisissa pikkukylissä ja kaupungeissa on tämän niminen baari.
Ansouisin kylän kirkko oli tunnelmallinen. Kirkkaasta päivänpaisteesta ja tässäkin kylässä erittäin voimakkaana puhaltavasta ja humisevastaa mistral-tuulesta sisään hämärään ja hiljaiseen kirkkoon astuessa ei ensin silmät näe sitten yhtään mitään ja kirkko tuntuu täysin mustalta. Tovin kun jaksaa odottaa, silmä tottuu ja kirkko alkaa näyttää aarteitaan. Todella suloinen ja liikuttavasti maalattu pieni kirkkosali rauhoittaa mielen.
Pojallamme on tapana valita jokin alttari ja hetken keskittyä rukoukseen sen edessä, kädet ristissä alttarilla. Se on hurjan liikuttavaa. Hän myöskin on aina osannut ihan pienestä pitäen hiljentyä näissä reissuilla käymissämme kirkkosaleissa, vaikka muuten onkin varsinainen menoveikko. Jotain rauhaa ja lepoa moni kirkkosali tuntuu huokuvan minustakin.