maanantai 10. kesäkuuta 2013

Sohvabisneksiä

Torstaina kävimme Toulonissa sänkyostoksilla. Hankimme lapsille sirommat ja talon henkeen paremmin sopivat pedit entisten massiivisten ja tilaavievien Ikean sohvasänkyjen tilalle.

Onnistuneen sänkyostosreissun seurauksena piti nopeasti päästä eroon pienissä huoneissa seisovista entisistä mööpeleistä.

Ensitöiksemme tarrasimme ilmoituksen lahjoitettavista vanhoista sohvasängyistä talomme sisäänkäynnin kupeeseen, matkien uuden Madamen eli Madame M.:n tapaa myydä vanhoja huonekalujaan. Ensimmäinen ilmoitus hävisi hyvin pian talomme seinästä. Naureskelimme tätä ja aavistelimme kyllä, miksi näin kävi. Teimme uuden. Tällä metodilla sohvat hävisivätkin talostamme jo samaan iltaan mennessä. Tosi tehokasta! Samalla taas pääsimme tutustumaan muutamaan uuteen kyläläiseen.

Sohvat vei pois arabitaustainen naapurimme, Monsieur C. samalta pikkukujalta. Mies hikoili Monsieur C.:n kanssa sohvat hänen ahtaaseen eteiseensä. C. kiitteli kovasti ja oli silminnähden iloinen.

Seuraavana päivänä mies tuli hymysuissa ja vähän huvittuneenakin koiralenkiltä kotiin: Sohvamme ovat nyt myynnissä saman kadun uuden kukkakaupan ikkunassa meidän laatimallamme printatulla ilmoituksella muutamin käsintehdyin lisäyksin yli kahdensadan euron hintaan!

Näin tarjosimme näköjään tietämättämme tienestintarpeessa olevalle naapurillemme, Monsieur C.:lle lisäansiomahdollisuuden. Hän oli selvästi mielissään ja niin mekin. Sohvat olivat meille lähinnä ongelmajätettä eikä meillä olisi ollut kärsivällisyttä odotella niiden kaupaksimenoa. Tällä naapurilla on näköjään puolestaan aikaa - ja yhteyksiä. Häntä ei myöskään tunnu häiritsevän se, että sohvat seisovat nyt hänen eteisessään odottamassa uutta omistajaansa.

Työttömyys on aika lukemissa Ranskassa tällä hetkellä. Emme tiedä tämän kylän tarkkoja lukemia, mutta arvata saattaa että etenkin täkäläisen arabiväestön parissa työtä kaivataan. Tämä "sohvavälittäjämmekin" tarjoaa vähän väliä jotain ostettavaksi sekä kysyy, tarvitsisimmeko remonttiapua, kun kadulla törmäämme. Hänellä on remonttifirman käyntikortit joista yhden meillekin ojensi, mutta silminnähtävästi firmalla ei ole töitä.

Toivotamme onnea sohvabisneksiin ja olemme iloisia siitä, että pääsimme näin ehkä helpottamaan hänen perheensä ahdinkoa.