tiistai 11. helmikuuta 2014

Ja vielä ruokailusta

Olemme kovin viehättyneet ranskalaisesta tavasta koko perheen kokoontua kotiin lounaalle kesken työ- ja koulupäivän. Tapa, joka lienee vähitellen häviämässä kiireemmän elämäntyylin alta.

Iloksemme olemme kuitenkin huomanneet, että meidän kylän ala-asteelta kulkee aikamoinen liikenne lounastunnin aikoihin, kun vanhemmat oletettavasti yhä noutavat jälkikasvuaan kotilounaalle. Puodit pistetään kiinni ja kaikilla on kulttuurisellisesti lupa ottaa kunnon tauko. Sitten kylän liikenne hiljenee vaisuksi pariksi tunniksi.

Meni sitten kotiin perheen pariin tai ystävien kanssa lounaalle, mittavaa lounastaukoa tunnutaan noudatettavan isommissakin kaupungeissa, lukuunottamatta aivan suurimpia kauppakatuja ja -ketjuja ja turistialueita. Turha siis on yrittää puoteihin sisään useampaan tuntiin, kun on tauon paikka siinä joskus puolenpäivän ja kello neljän välillä. Tietysti jokainen pulju kuitenkin aloittaa ja lopettaa taukonsa hieman eri aikoihin, jottei asia olisi liian suoraviivainen tai helppo muistaa.

Mittavan lounastauon jälkeen ei niin haittaa vaikka työpäivä venyisikin pidemmälle iltaan, onhan sitä saanut levätä ja ravita itsensä ihan kunnolla ja parhaassa tapauksessa vielä viettää aikaa perheenkin parissa.

Jostain luin tutkimuksesta (juu, en muista lähteitä mutten malta olla mainitsematta), jonka mukaan ranskalaisten työteho on yllättävän korkea. Uskoisin, että tällä mojovalla lounastauolla on vahva osuus siihen, että koko työpäivä paiskitaan paremmin tehoin.

Tietenkään kaikki eivät voi edes etelä-Ranskan välimerellisessä kulttuurissa nauttia näistä pitkistä lounaista. Nykyään etenkin suuremmat työpaikat voivat olla eri linjoilla ja lisäksi kovin kaukana kotoa tai lasten kouluista, mutta näin ideaalitasolla hehkutan tällaista. Romantikko kun olen.

Eikö olekin hassua, että juuri tällaisella päivän pätkäisyllä ja maltillisella suhtautumisella supertehotyöhön, saadaankin aikaan juuri sitä, mitä varmaan moni pelkäisi menettävänsä ottamalla työpäivän keskeltä aimo viipaleen vapaa-ajaksi!


Luukut kiinni ja piiiiitkälle lounastauolle, rupattelulle, hyvälle ruoalle, ehkä lasilliselle viiniä ja vielä jälkiruokakin siihen päälle. Sitten otetaan iisisti ja palataan työmaalle uusissa voimissa, on kuin olisi uusi päivä! Onnea Provencessa :)