Meillä on uusi pormestari

Uudet tuulet puhaltelevat. Näyttää siltä, että kylää tullaan näiden vaalien jälkeen hallitsemaan humanistisista lähtökohdista, hyvin nykyranskalaisesti, mitä minä Ranskan asioista nyt ymmärrän, eli aika vähän, tällainen osa-aikakyläläinen/-ranskalainen kun olen.

Nettisivuillaan tämä poliittinen liittymä, josta pormestari nousee, vastaa kyläläisissä nousseisiin vastalauseisiin ja kuuluttaa selkeästi kunnioittavansa uskontoja, mutta kieltää rakennuttavansa kyläämme yhtään uutta temppeliä, synagoogaa, moskeijaa tai kappelia. Hmmm. Sinänsä ihan oukei (kristillisestä näkökulmasta, sillä onhan kylässä jo kirkko sekä useita kappeleita). Mietin kuitenkin, mistä nousee tällainen tarve kuuluttaa tämä asia julkisesti. Ehkä siitä, että he ovat tässä uudessa hallintojoukkueessaan todellakin hyvin humanisteja ja siksi ehkä kylässä on kampanjan aikana noussut pelko tietynlaisesta radikalismista jos maille rakennettaisiin uuden porukan luvalla esim. moskeija. Meidänkin merkille panemamme kylän sisäiset arabi/muslimi vs. läntisperäiset/kristityt -jännitteet taisivat tulla tuossa esille.

Porukalla näyttää lausuntojensa perusteella olevan hyvältä kuulostava tarve ja suunnitelma pitää kyläelämä palveluineen elossa ja parantaa sen elinehtoja. Luodaan uusille yrittämistä kokeileville edullisia mahdollisuuksia kokeilla siipiään kivijalkakauppatiloissa edullisin vuokrin, helpotetaan kylän yrityksiä käyttävien asiointia parkkipaikkojen lisäämisellä jne.

Hienolta kuulostaa se pieni ele, että pormestari heti alkajaisiksi luopuu kaupungintalolle merkityistä parkkipaikoista kaupungintalon edustalla torin laidalla ja päättää merkitä ne asiakaspaikoiksi virastolle nimettyjen paikkojen sijaan. Tälle aplodit. Vanhusten asuminen, lääkäripalvelut yms. päätetään taata jatkossakin kylän sisällä, he lupailevat edelleen.

Saas nähdä muuttuuko uuden porukan myötä kylän lupamenettelyt virallisemmiksi. Siinä voi olla vanhoilla kyläläisillä kestämistä, sillä näyttää jo meidän lyhyen kokemuksemme perusteella siltä, että jos todella mennään Toulonissa tai muissa kaukaisissa kaupungeissa päättävien virkamiesten päätösten mukaan, aika paljon jää kylässä asuvilta tekemättä asuntojensa parantamistoimenpiteitä - tai ainakin ne jäävät jossain määrin tyngiksi. Ei siis sillä, että huijata pitäisi, mutta kyllähän tuo tulee toteutuessaan hankaloittamaan elämää, ei siitä mihinkään päästä. Ja minä olen sentään vanhan rakennuskannan suuri ihailija!

Tähän liittyen oli helpottavaa kuulla katonrakennustiimiltämme, että emme taida tarvita rakennuslupaa kattomme korjaamiseen! Toki tuollaiseen yksinkertaiseen vanhan katon uusimiseen sen olisi saanutkin luultavasti aika helpolla, mutta moiset hakuprosessit vievät aikaa ja saattavat vanhan kylän miljöön kyseenollessa ponnahdella virastosta toiseen pariinkin kertaan ennen kuin lopullista päätöstä hakija saa kuulla eli aloittaa rakentamaan.

Olisiko nyt se kesä käsillä

- jolloin ajamme Espanjaan kotikylästämme?

Ei sillä, että olisimme Provenceen ja Ranskaan kyllästyneet, mutta kun nuo mahdollisuudet ovat niin moneen ja matka lyhyt ja kesä pitkä (vaikka ei se kyllä pitkältä lainkaan tunnu, vaan päin vastoin!).

Siitä saakka kun oivalsimme, että mökkimme sijainti etelä-Euroopassa tuo meidät ihan päivän ajomatkan päähän "vaikka mistä", olemme silloin tällöin kuvitelleet erilaisia retkiä Välimeren ympäristöön. Tiesimme toki, että ensimmäiset vuodet mökillä menisivät omilla nurkilla pyöriessä, mutta kyllä jossain vaiheessa saattaa alkaa menojalkaa vipattamaan ja silloin on kiva ottaa kurssiksi vaikka Espanja, johon emme ole oikein päässeet koskaan tutustumaan sen paremmin. Pariin otteeseen olemme Barcelonan kaupunkivilinässä käyneet, mutta muuten espanjalaisuus on jäänyt aika vieraaksi.

No nyt olemme vilkuilleet karttaa ja miehellä on jo ajoreitti katsottuna. Ajamme ehdottomasti läpi cassoulet-alueen. Hän tahtoisi saada tätä aitoa possu-papu-makkara-ankka-pataa sen kotiseuduilla omien kokkailujensa malliksi - uskon, että tämä on se johtotähti tässä matkassa :) Ravintolakin on jo katsottuna: Maison de Cassoulet Carcassonnessa! Reissun ajankohdaksi on valikoitunut kesäkuun puoliväli, luultavasti juhannusviikko. Silloin ei pitäisi olla vielä liian kuuma kiertää paikkoja sitten määränpäässä..

Matkassa riittää vielä suunniteltavaa, mutta sen verran tiedämme, että päätimme yöpyä ajomatkalla Ranskan puolella, vaikka hyvin voisi ajaakin saman päivän aikana ihan Espanjaan saakka. Matkanvarrella pistäydymme jHs. katsastamassa kuuluisan rantakaupungin, Saintes-Maries-de-la-Merin, jonne perinnetieto kertoo Maria Magdalenan kera muun seurueen Jerusalemista rantautuneen kun heidät ajettiin pois Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeisissä kristittyjen vainoissa. Paikka ja tarina kiehtoo meitä, joten tottahan toki pistäydymme, kun kerran ohi olemme ajamassa. Arles taitaa valikoitua yöpymiseen.

Suunnitelmissamme tähtäämme Välimeren rannikolle rajan tuntumaan, Costa Bravalle. Mielessä siintää jokin kaunis pieni valkoiseksi kalkittu kalastajakylä, jossa mukava pieni ja rauhallinen hotelli voisi toimia majapaikkanamme pari yötä. Katsotaan, löytyykö sellaista. Vähän suurempi kaupunki, Girona, näytti kuvissa hurmaavalta, joten sinne taidamme yrittää pistäytyä myös.

Mutta tätä ennen on pääsiäinen Ranskassa sekä hankkiutuminen kesänviettoon autojunaa hyödyntäen. Niitäkin tässä jatkuvasti hiljalleen työstämme.

On mukavaa, että on innostavia suunnitelmia. Herra sitten päättää, mitkä saavat toteutua - jos mitkään. Sille yritän aina jättää tilaa. Vaikka asiat kuinka kivoilta meistä kuulostaisivat, Herra tietää parhaiten, mikä on kaikkien kannalta parasta. Siihen luottaen on mukava edetä niin matkasuunnitelmissa kuin elämässä yleensäkin. Ei tarvitse runnoa mitään oman tahdon mukaan, aina on hyvä niin tai näin, kun on aidosti vapaa - vaikka välillä tulisikin takkiin vähän tai enemmänkin. Mutta asia on myöskin jännästi niin, että sitä vähemmän nuo pettymykset pääsevät satuttamaan, mitä enemmän jättää Herran huomaan.

Eli: Herran huomaan ja Herran rauhaa kaikille, niin matkahaaveiden, -suunnitelmien kuin koko elonkin suhteen! Sitä toivon sydämeni pohjasta. Vapautta, luottamusta ja rauhaa. Että niissä saisimme pysyä.

Kattoremonttikatsaus

Eihän se huvittaisi, mutta tehtävä se on. Koko katto uusiksi, arrrgh. Kyllä me nyt kolmen viikon sadesaldon eli 1m vettä taivaalta, jälkeen olemme päätyneet sittenkin hyväksymään koko katon korvaamisen uudella. Osa tuosta metristä vettä oli päätynyt makuuhuoneemme lattialle.

Niinpä kolmen miehen työryhmä (kaksi enkkua, yksi ranskalainen) kävivät talvilomaviikon lopulla talollamme kartoittamassa työn laajuutta ja meidän toiveitamme.

Neuvottelu kesti kauan. Siinä vaiheessa kun seisoimme kaikki rakkaassa makuuhuoneessamme (terassin alapuolella) ja ryhmän brittipäällikkö vihdoin esitteli hänen ja ranskalaisrakentajan huimaa visiota poistaa ei vain koko talomme katto, vaan samalla myös meidän makuuhuoneemme katto, niin että taivas paistaa sisään ja kaikki entinen korvattaisiin makuuhuoneemme osalta sitten uudella betonikatolla, joka roikkuisi noin 30 cm tämänhetkistä alempana eli madaltaisi makuuhuoneemme aivan minimiin. Se muuttaisi samalla kauniin porvaristalomme valkoisen kattoparruisen kattomme kipsilevytasakatoksi. Rakentajat olivat silminnähden innoissaan tästä suunnitelmasta.  Me puolestamme emme olleet lainkaan valmistautuneet siihen, että tuo huone muuttuisi.  Tässä vaiheessa alkoi tilanne tuntua aika epätodelliselta. Silloin parahdin hädissäni -vaikka olin tavallaan päättänyt että olisin lähinnä taustalla ja aika hiljaa- että olen sydämeltäni konservointihenkinen arkkitehti ja mieluusti näkisin jotain vähemmän raskasta tehtävän talollemme ja etenkin tälle kauniille huoneelle ja sen tunnelmalle.

Parahdukseni jälkeen tilanne tuntui ikävästi jatkuvan samanlaisena. Puhemies ei tainnut oikein ymmärtää, mitä surin katon poistossa ja tunnelman muuttumisessa ja oli ilmiselvästi tulkinnut puheeni raskaan remontin välttämisestä painoltaan raskaan rakenteen välttämiseksi. Hän ei lainkaan ymmärtänyt sitä, että huoneen 1700-luvun tunnelma olisi arvokas. Tuntui, että suo syveni. Silloin jätin kaiken Herran käsiin ja mielessäni sanoin, että hoida sinä tämä, minä en taida nyt osata - ja avot!- ykskaks ryhmän suunnittelija tarttui asiaan ja osoitti yllättävää ymmärrystä talon rakennushistoriaa kohtaan sekä hyvin pian hän keksi sellaisen kokonaisratkaisun, jolla saisimme vuotamattoman katon, makuuhuoneen pysymään täysin entisellään ja lisäksi bonuksena terassiltamme "aina" haaveilemamme mahtavat näkymät vuorille, kylän kattomaisemaan ja "pikku"-Alpeille! Olin äimänkäkenä. Hurjasti huonompaan eskaloituva tilanne kääntyikin yks-kaks mitä parhaimmaksi tilanteeksi! Oli se hienoa.

Mitään suunnitelmistamme ei ole vielä saatu hyväksytettyä paikallisella viranomaisella - joka on tunnetusti ja meidänkin kokemuksemme mukaan aika - hmmm. - "joustava" sääntöjen tulkinnassa. Joustavuus on usein ensikatsomalta kyläläisten etu, mutta se toisaalta luo tilanteita, joissa kyläläiset päätyvät rakentamaan sääntöjen vastaisia rakennelmia suullisen luvan varassa, luottaen siihen, ettei kukaan valita. Kylässä eletään käytännössä joiltain osin vähän niinkuin virallisten sääntöjen ulkopuolella, vaikka kaikki päällepäin ja etenkin paperilla näyttääkin siltä, että sääntöjä kunnioitetaan ja niitä tulisi noudattaa. Anarkiaa kaukaisia päättäjiä kohtaan ehkä. Sinänsä söpöä yhteishenkeä, mutta tänä vuonna vaihtuu 25 vuotta kylää johtanut pormestari uuteen. Miten käy jatkossa kaikkien niiden jotka hänen suullisella luvallaan ovat rakentaneet virallisten lupien vastaisesti...toivottavasti ei mitenkään. Ja mitenköhän meidän tapaustamme mahdetaan käsitellä tällä kertaa... nähtäväksi jää.