torstai 3. heinäkuuta 2014

Cadaquès, Dalin kotikylä

Katalonian majapaikkaamme, Rosesin kaupungin lähellä sijaitseva Cadaquès oli matkaa suunnitellessamme yhtenä vaihtoehtona majapaikaksemme, joten tahdoimme käydä sitäkin katsomassa. Mies tahtoi samalla nähdä entisen viisinkertaisen "maailman parhaan ravintolan",  El Bullin, sijainnin. Lähdimme siis ajoreissulle. Se vei meidät hurjien reunuksettomien vuoristosorateiden kautta tuohon pieneen poukamaan, jossa Bulli sijaitsi. Bulli oli tyhjänä huolimatta huhuista, joiden mukaan se avautuisi uudestaan. Ruksi ruutuun, se tuli nyt nähtyä.

Matka jatkui Cadaquèsin rannikkokylään, joka sijaitsee meidän majapaikastamme hieman pohjoiseen. Cadaquèsissa ovat kuulemma majailleet taitelijat, niin Picasso kuin Dalikin aikanaan enkä yhtään ihmettele, nyt kun kylässä olen käynyt. Tämä vaatimaton ja pienimittakaavainen kylä tuntui heti kotoisalta, vaikka siellä parveilikin turisteja aikamoisesti. Se oli rakennuskannaltaan viihtyisä ja hauskasti mutkitteleva rantaviiva loi ihania pieniä poukamia ja minisatamia kylän sisään. Talot vastasivat kuvitelmaani espanjalaisesta kalastajakylästä, valkeiksi maalattuja/kalkittuja söpöläisiä vierivieressä raikastavan Välimeren tuulissa. Kylä on nähtävästi viisaasti suojeltu liialta visuaaliselta kasvamiselta sillä, että kylän laajentuessa tietyn rajan ylitettyään, rakennukset ovatkin aivan maaperän värisiä, ikäänkuin kukkuloilta kerätystä liuske(?)kivestä koottuja asumuksia, jotka maastoutuvat mainiosti ympäröiviin kukkulanrinteisiin. Oiva ratkaisu, jolla on onnistuttu säilyttämään kylän "alkuperäinen" silhuetti ja muka-koko.




Komea talo, komein räystäänalaisin keramiikkakaakelein...kuva ei ihan tee oikeutta tosin.

Keramiikkamyymälöitä oli useampia tarjoten toinen toistaan ihanampia ja herkullisempia väri-ilotteluja. Cadaquèsista löysin vihdoin kaipaamani keramiikkakulhon. Olin nimittäin joskus ostanut jostain (en edes muista mistä!) parikymppisenä suuren sinivalkoisen salaattikulhon, joka jossain vaiheessa sitten hajosi. Siitä saakka olen kaivannut sille työn jatkajaa ja nyt sellaisen löysin. Onnistuin tekemään ostopäätöksen myös toisessa keramiikkapuodissa joka myi myös värikkäitä kaakeleita. Valitsin pikapikaa valikoiman väri-iloittelua Ranskankotiimme laitettavaksi jonnekin "sitten joskus" kun remontti on siinä vaiheessa.


Tässä muutama kaakeli. Kaakelit löytänevät paikkansa keittiömme ultramariininsinisen kaakeliston koristeraitana.





Sangria-tapas -settini. Risti taitaa päätyä keittiöömme.


Uutuudet vieretysten, vaikkeivät ole ihan kaveruksiksi tarkoitettuja.



Hetelmiä odottamassa käyttöön pääsyä. Sitruunaa ja appelsiinia jo laitoinkin sangriaan, jota reissumme tuloksena päätin opetella tekemään.