Joulutunnelmissa - hups vaan!

Naapurikylän sympaattista jouluvalaistusta.

Pohdimme tässä sukulaisten kesken joulusuunnitelmia, missä, miten ja millä porukalla. Sukua olisi ilmeisesti tulossa oikein mielellään ranskalaisjoulua viettämään, joten eiköhän me nyt vaan laiteta remppa jäihin - kunnei vielä ole moinen edes päässyt alkamaan - ja keskitytä tärkeämpään eli vastaanottamaan sukulaiset kotiimme jouluksi. Voi, kuinka se olisikin hauskaa!

Googlaten löysimme kuin löysimmekin sivuston, jonka kautta saatamme saada vuokratuksi erään kertakaikkisen ihastuttavan kylämme talon, jossa saimme edelliskesänä piipahtaa erään tanskalaispariskunnan vieraina. Talo teki minuun lähtemättömän vaikutuksen josta myös sukulaiset ovat saaneet kuulla. Nyt saattaa heidän avullaan tarjoutua mahdollisuus venyttää oman talomme vierashuoneita tuohon pittoreskiin söpöläiseen!

Niin ne vakaatkin suunnitelmat muuttuvat. Meidänhän ei pitänyt päästä talolle jouluksi ja siksi emme olleet mitään suunnitelleetkaan ennen tätä.

Katsotaan nyt, suku vielä miettii. Me kuitenkin niin innostuimme, että menimme ostamaan lennot siltä istumalta kun joulusta näin innostuneesti tuli puhetta. Vähän oltiin hölmöjä ja turhan impulsiivisia, mutta Herran käteen tämäkin asia. Olisihan se kiva jos saisimme järjestää ja tehdä yhteisen joulun.

Hanhea, villisikaa, kalkkunaa vai mitä? Heti alkoi innostunut suunnittelu miehenkin aivokopassa. Ruokahan hänelle ensiksi nousee mieleen. Jouluseimet siellä ja tori täällä, kylän joulukirkko provencelaisasuisin esityksin, jokunen lounas aurinkoisella aukiolla ulkoilmassa, pohdin minä.

Herää kysymys, kuinkakohan paljon variaatiota ja joustoa on sukulaisten joulutraditioissa jotta joulu yhä heistäkin tuntuisi joululta...vai pitääkö sen "tuntua joululta" joka joulu? Jos on Jeesuksen syntymä - ja kuolema ylösnousemuksineen - sydämessä, joulu voi olla missä vain ja millainen vain. Ainakin teoriassa, sillä ymmärrämme toki, että monelle traditiot tekevät joulun. Näitähän on kartoitettava, että emme innostuksissamme tee "vääränlaista" joulua.

Yllä rannikon vähän raflaavampaa joulutunnelmaa. Palmu on aina palmu, vaikka jouluvaloissa kierittäisi. Minulle palmupuu merkitsee yhä ja aina vain ihanaa etelän eksotiikkaa.

Tunnelmat talvella ja etenkin joulun pyhinä tuolla meidän kylän tienoilla ovat jotain aivan muuta kuin yllä olevan kuvan glamour. Meiltä löytyy hiljaisia hämärästi valaistuja kujia, joilla liikuttavan vaatimattomat, mutta suloiset jouluvalot suovat keltaista lämmintä valoaan kaikuville kivikaduille. Seinät huokuvat lepoa. Ikivanhaa aitoa elämää nähneet kiviseinät kuuntelevat mitä ohikulkijat puhuvat. Katutila kutistuu entisestään ja tuntuu kuin kulkisi kylän vuosisataisten asukkien yksityisen tilan halki. Hyvin intiimiä - ja jännän vieraalla tavalla kotoisaa. Se on aivan ihanaa.

Talo talvikuntoon

Saimme vihdoin hankittua lentoliput syyslomaksi. Pitkän vatvomisen päätteeksi.

Lyhyt pyräyshän se on, mutta kyllä siinä 4-5 päivässä jo rikkinäiset räystäät muovittaa talveksi. Mies käy liikeneuvottelussa Sophia Antipoliksessa ja samalla reissulla saamme nämä hommat tehtyä. Tosi hyvä. Näin lyhyeksi ajaksi ei muuten olisi oikein raaskinut lähteäkään.

Tämä syksy on ollut niin vauhtia täynnänsä, että emme olleet lainkaan huomanneet että talolta tuleva kuva-stream oli pysähtynyt jokin aika sitten luultavasti jopa pariksi viikoksi! Aivan tavatonta, ettemme tuollaista taukoa havainneet. Normaalisti seuraan uteliaana säätilaa, auringon nousua ja laskua yms. mutta nyt en pistänyt ollenkaan merkille informaation puutetta. Onneksi talonmiehemme käväisi paikalla ja kytki sähköt päälle ja nyt kuvat taas kulkevat. Kiitollisena totesimme, että talolla on kaikki hyvin, vaikka meidän katseemme herpaantuikin hetkeksi.

Se, että emme ole silmäilleet talon tilaa päivittäin, ei tarkoita tokikaan sitä, ettemme sinne kaipaisi. Onhan sinne jo ikävä, eikä ikävää yhtään lievitä se tieto, että etelässä meidänkin kylässämme on vielä 25-28 asteen lämpötilat! Tosin nyt taitaa ukkostaa. Toivottavasti räystäät eivät niele aivan litrakaupalla sitä ukkosrankkasade-hanat auki -vettä.

Ukkonen lähestyy kattoja...


Tuntuupa hassulta puhua talvesta, kun kotimaassakin on vielä niin aurinkoista ja lämpöistä eikä Provencessakaan syksyä tuovat viileät tuulet ole vielä päässeet puhaltelemaan lainkaan. Kyllä sitä kuitenkin täytyy talven tuloon varautua kunnei talo oikein nyt vettä pidä tässä muodossaan.

Rempparintamalla ei mitään uutta. Etsimme vaihtoehtoisia taitajia remontillemme. Paras olisi ehkä löytää suomalaiset luotettavat ja tuttua kieltä puhuvat tekijät, mutta mistäs sellaiset nyt tähän äkkäisimme. Harva uskaltautuu ranskankieliseen ympäristöön hommailemaan... Katse kohdistuu englanninkielisiin palveluihin netissä.

Salonki talvivalossa viime talvena. Odottaa uutta väriä seinään...aika haastava tuo marseille-klinkkerin väri. Mutta tämä ongelma tulee ratkaistavaksi vasta kun ollaan kattohommista vapauduttu. On aikaa pohtia :)

Pikku Provence Pariisissa

Viikonvaihde sujahti mukavissa merkeissä. Piipahdimme Pariisissa, jossa kävin ensi visiitilläni giganttimaisilla kotiaiheisilla Maison et Objet -messuilla.

Näillä messuilla katseltavaa olisi riittänyt vaikka kuinka moneksi viikonlopuksi, tosin fysiikka eikä psyykekään olisi kestäneet kuin tämän yhden kokopäivän eli aamusta iltaan. Siinä kerkisin juuri suorittamaan ennakkosuunnittelemani kierroksen hyvin tarkkaan valittuihin kohteisiin, mutta ei juuri muuta. Varmaankin hyvä näin.

Pienen Provencen verkkaisiin slow life- tunnelmiin tottuneena tällaiset valtavat megalomaaniset messut saivat silmät ja pään täyteen visuaalista melua jo parissa tunnissa. Sen  jälkeen oli kuljettava vähän kuin laput silmillä, jotta kesti päivän loppuun saakka, sen verran väkevät olivat mausteet niin visuaalisesti, äänimaailmallisesti kuin ideologisestikin. Silti käynti oli virkistävä - paitsi jaloille.

Niin messuilla kuin itse Pariisin kapungissakin käy helposti niin, että silmät syövät enemmän kuin jalat jaksavat kantaa ja sen huomaa vasta kuin on ikäänkuin liian myöhäistä eli rakot puhkeamaisillaan, jalkapohjat hellinä ja mukavatkin kengät hiertää. Silti on vielä se yksi tai kaksikin mielenkiintoista paikkaa, jotka nyt on nähtävä, kun kerran täällä ollaan. Ja näinhän meillekin sitten kävi peräti kahtena peräkkäisenä päivänä. Kerrankin olimme iloisia matkan lopussa sijaitsevan lentopäivän passiivisuudesta!

Tässä vielä muutamia kuvamuistoja viikonlopustamme. 

Lafayetten tavaratalolla ei liene voittajaa kauneudellaan, aivan kuin koru!

Messu sunnuntaiaamuma Notre Damen katedraalissa oli vaikuttava, kuten messu aina on. Itse rakennuskin teki vaikutuksen, vaikka en muuten gotiikan erityinen ihailija olekaan.

Kävely erinäisissä puistoissa, niin pariisilaista, niin pariisilaista, heh.

Hotelliamme aivan vastapäätä sijaitsi superhyvää ruokaa tarjoava perusravintola. Tunnelma oli rento ja isäntäpari hyöri innokkaasti palvelemassa asiakaskuntaansa hyväntuulisina ja kiitollisina.  Suosittelemme lämpimästi. Hotellin suhteenkin pääsimme lopulta tyytyväisiksi, vaikka monenmoista vaihetta siinä kävimme läpi ennenkuin saimme tilaamamme kaltaisen perhehuoneen. Lopputulos oli kuitenkin siinäkin hyvä.

Juutalaiskorttelissa...

Juutalaiskulttuurin herkkuja, hmm. hämmentävästi "suomalaisen" pullapitkon näköisiä nuo "eksoottiset" herkut :) Pullapitkon lähtökohdat on tästä helppo jäljittää. Muutenkin on muuten hurjan kiehtovaa tutustua hepreaan ja juutalaisiin tapoihin yms. Sitä kautta avautuu vaikka mitä näköaloja historiaan ja mielenkiintoisiin yhteyksiin. Suomen kielessäkin on ällistyttävästi perussanoissakin hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä heprean kieleen sellaisissakin paikoissa, joilla ei kait "pitäisi" olla aivan selviä yhteyksiä juuri hepreaan - tai ainakaan tällainen tavallinen pulliainen ei ole sellaisista kuullut koskaan puhuttavan. Noh oli miten oli, suosittelen tällaista nojatuolimatkaa heprean kielen ja kulttuurin pariin lämpimästi!

Tässä alla ilmoitus Maraisissa liikkeen ikkunassa: "Heprea on helppoa" Siitä sitten kiehtovalle reissulle professorin opastuksella! Olisipa hienoa.