lauantai 3. tammikuuta 2015

Sillisalaattia viime päiviltä



Seimi Sainte Maximessa vanhassa keskustassa. Ste Maxime on uusi "löytömme". Eri kylä kuin se kesäinen Maria Magdaleenan provencelainen kylä pyhäinjäännöksineen. Tämä on viehättävä pikkukylä rannikolla tässä lähellä ja mukava päiväkävelypaikka. Siellä on myös aivan mahtavan kodikas kauppahalli, josta saa mitä vain tuoretavaraa elävistä ravuista ja hummereista tavallisiin vihanneksiin, kukkakimppuihin, juustoihin, makkaroihin jne. Ihastuttava ja aidon oloinen paikka, vaikka kylä lieneekin varakkaan väen suosiossa. Kuvassa alla hallin lähellä sijaisevan lihakaupan lintutiskiltä välähdys. 



Eilen vietimme päivän kotosalla. Saimme taas esitellä kattoremonttiaikeitamme uudelle englannin kieltä taitavalle työparille, tällä kertaa Italian puolelta. Ajoivat silti tänne.

Puhemies oli britti ja työn tekijä italialainen. Oikein mukavasti jalat maassa tällä parilla, oltiin aivan samaa mieltä siitä, miten tulisi käsitellä katon korjausta, millaiset viimeistelyt terassiin yms. Oli suuri ilo, etteivät he puskeneet heti väkisin mahdollisimman suurta työmäärää itselleen, vaan kuuntelivat ja järjellä harkitsivat mikä on tarkoituksenmukaista meille. Työmies tunsi katot ja osasi heti suoralta kädeltä antaa varsin asinatunevia arvioita erinäisistä seikoista, jotka vakuuttivat minut luottamaan hänen työhönsä. Olen suuri maltillisen remontoinnin ystävä ja "talotohtori" Panu Kailan oppilas arkkitehtiajoiltani, joten otan ilolla vastaan samaa asennetta osoittavan työkumppanin kotiini. Esim eihän aina kannata vanhaa puuta vaihtaa ihan vain vaihtamisen vuoksi, vaan katsoa onko lahon poisto edes välttämätöntä jos kosteuden aiheuttaja on jo kerran on saatu kuriin. Jos kantavuus ei kärsi tai puussa ole jotain leviävää vauriota, piilossa pysyvä puu jääköön paikalleen. Hurraa.

Loppujen lopuksi voi olla, että työmäärä osoittautuu samaksi kummalla metodilla hyvänsä. Jää nähtäväksi ja pohdittavaksi. Otamme tarjoukset kummastakin ratkaisusta. Vaikeahan on arvioida sitä, miltä korjauksen tarve lopulta on. Meille jää epävarmuus siitä, millaisiin summiin lopulta työ johtaa.

Ainoa mutta on se, että päätellen aiemmista projeteistaan, taitavat olla tottuneita aika koviin palkkioihin (töitä Monacossa, Ezessä yms.), joten maltilla odottelemme sitä, millainen tarjous heiltä saadaan. Toivon kyllä, että voisimme hyväksyä heidän tarjouksensa. Ollaanhan tässä jo kohta varmaan vuosi tätä asiaa ajettu. Mutta se tapahtuu, jHs.

Mikä oli lisäksi yllättävä hauskuus tuossa eilisessä kohtaamisessa, oli se, että huomasin ymmärtäväni italiaa varsin tyydyttävästi! Ravintola-asioinnissa lyhyemmillä reissuillamme en ollut päässyt kokeilemaan näin perusteellisesti ymmärrystäni, mutta tässä tuli runsaasti kuunneltavaa kun työpari keskusteli keskenään kaikesta italiaksi. Aikanani tovin italiaa opiskelin ja käväisin Roomassakin parin kuukauden kurssilla asuen upeissa puitteissa Villa Lantessa (hurraa Suomi!) mutta luulin vuosien varrella harjoituksen puutteessa kaiken taidon lähestulkoon kadottaneeni, mutta minulla onkin näköjään vielä jotain tajua jäljellä siitäkin kielestä. Ja miten hauska kieli italia onkaan! Tuli ihan halu lähteä vaihteeksi Italiaan. Jospa kesällä pistäytyisimme naapurimaassa. Saas nähdä. Viime kesänähän ajoimme Espanjan puolelle minilomalle.

Noh, asiaan. Jollei tämä viimeisin tarjouspyyntö nyt tärpää ja sovi budjettiimme, olen sitä mieltä, että rohkeasti aloitamme keskustelut jonkun paikallisen kanssa ja toivomme, että kommunikaatiokykymme riittää. Sitten vain kestetään se "lisäväri", mitä kulttuurierot yms. tuovat yhteistyöhön mukanaan. Ainiin, onhan meillä vielä takataskussa eräs britti, joka jo kerran kävikin täällä. Olin ihan unohtanut! Jospa pyytäisimme häneltä vielä tarjousta... ja homma siirtyy jälleen usealla kuukaudella eteenpäin, mutta tällaista tämä on. Onneksi talo pysyy vielä pystyssä.

Saimme muuten tosiaan maksaa vesimaksumme ilman myöhästymismaksuja! Eivät edes maininneet asiasta, vaikka oltiin naapurikylässä asioimassa. Siitä kiitollinen olo, vaikka pikkuasia onkin. Jotenkin aina stressaan kovasti, jos olen unohtanut jotain ja siitä koituu jollekin taholle lisähommia. Nyt tämä meni mahtavan helposti, ihanaa!

Huomiseksi on liput Suomeen. Tänään puramme talon joulukoristelut ja pakkaamme. Välilaskupaikallamme Munchenissä sataa lunta. Pääsemmeköhän matkaamaan ilman keskeytyksiä ja viivästyksiä...

Kuusessa Suomesta Turun Lutherin kirkon myyjäisistä ihana löytö: käsin kirjoitettu koristenauha
"Kunnia Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto".  Sitä toivomme niin jouluna kuin arkenakin ja toivotammekin kaikille näin tällä kuvalla uuden vuoden toivotuksen! Olkoon joulu joka päivä :)