tiistai 17. helmikuuta 2015

Laskiaistiistaita Rivieran rannikolla



Tänään saimme nauttia 17 asteen lämmöstä, Auringonpaisteesta innostuneena kävimme lounaalla Antibesin tutussa Cafe des Chineursissa ja sen jälkeen mukavalla kaupunkikävelyllä seuraten kapungin meren puoleista muuria ihaillen hienoa kontrastia: pieni porukka hiekkarannalla uikkareissa (veikkaisin brittituristeiksi!), palmupuita, kauniin sininen Välimeri ja kaiken taustalla lumihuippuisia vuoria!


Eilen sitten taas mies vei meidät illalliselle Cannesiin tähän kuvan Astoux & Brun -mereneläväravintolaan. Olimme ihmetelleet jo muutamia kertoja ravintolan suosiota ulkoapäin, sillä usein sen edessä on jonoa niin runsaasti, ettei meillä ole ollut kärsivällisyyttä jäädä onneamme koittamaan vaan olimme ennen eilistä aina tyytyneet johonkin toiseen, vähemmän suosittuu ruokalaan samalla alueella. Tämä oli kuitenkin jäänyt kaihertamaan mysteerinä jonnekin mielen pohjille. Nyt se sitten ratkaistiin.

Mies oli onneksi päättäväinen ja pääsimme kokeilemaan. Kokemus oli erittäin hyvä. Ruokalista oli täynnänsä saman päivän kalasaaliista koottuja varsin simppeleitä annoksia. Tuoreus myös maistui lautasella! Ei ollut ihan halpaa, mutta meidän mielestämme kokemisen arvoinen paikka, jonne varmaan mennään toistekin - jos meistä kiinni on. 

Tuonne jos mielii, on hyvä tietää, että he eivät ota lainkaan pöytävarauksia, vaan fanien on oltava paikalla varmuuden vuoksi heti seitsemän tienoilla, jotta pääsee vapaaseen pöytään. Ravintola sijaitsee Cannesin satamassa josta löytyy myös oivallinen parkkihalli aivan rannasta, joten autonkin saa varsin lähelle. 


Yllä Valentinen päivän herkkutarjontaa Antibesin vanhassa kaupungissa. Emme me sentään sortuneet tällaiseen herkutteluun, vaikka hauska näitä oli katsella. 


Mimosat jo paikoin kukkivat, mutta näyttää siltä, että paras kukinta-aika on vielä edessäpäin. Festivaalit on tosin jo useissa kylissä pidetty. Me pääsimme mukaan sesonkiin sunnuntaina maistamalla mimosa-piirasta Tanneronissa La Famiglia -ravintolassa lounastaessamme. Maku oli vieno, piiraan täyte vaniljakiisselimäinen. Tiedä sitten miltä mimosan kuuluu maistua, mutta tuo oli ainakin miellyttävä makukokemus. Ja erittäin sovelias, siellä kun keltaisiksi puhkeavien mimosametsien keskellä lounastimme.

Muuten, La Famiglia oli oikein oivallinen sunnuntailounaspaikka. Kotoisa, eloisa ja mukava näin lapsiperheellekin. Nyt toista kertaa siellä käyneenä totesimme, että näyttää vahvasti siltä, että heidän vahvuutensa lienee perinteisissä ranskalaisissa pataruoissa sekä erilaisissa maksapateissa yms. Listalla oli oikein perinteisiä patoja kuten villisikaa, naudan poskea yms. Minä maistoin päivän kana-annosta, sitruunakanaa, joka sekin oli hyvin mehevää ja ajankohtaista sitruunan sadonkorjuun vuoksi. Esillepano on reilunpuoleista ja konstailematonta. Annoksia ei juuri koristella tai asetella, eikä ole tarviskaan. Se on talon tyyli: maalainen, perusjuttu.

Ainoa miinus La Famigliassa lienee se, että sinne on aikamoinen ajeleminen kiemuraisia vuoristoteitä. Monelle turhan pitkä matka ja varmaan vähän liian hiuksianostattavakin. Liukkaalla en lähtisi sinne enkä sieltä pois. 


Vielä Antibesista. Meren "syömä" talon julkisivu aivan kaupungin muurin laella suolaisten merituulten riepoteltavana.