Kielikurssi Cannesissa

Kävipäs hienosti. Tyttärelle etsittiin tekemistä ja kavereita kesäksi ja tulimme sitten siihen lopputulokseen, että ranskankielenkurssille voisi hänen olla hyödyllistä osallistua. Varasimme paikan, maksoimmekin etukäteen, mutta vähän jännitti se, mitä lopulta löytäisimme perille saavuttuamme.

Kurssitilat ovat vanhassa ja jonkin verran rähjäisessä - tosin yhä toimivassa - katolisessa koulussa Cannes La Boccan alueella vähän etnissävytteisessä ja resuisessa naapurustossa. Kurssin sivuilla mainittiin, että kurssipaikka on tällainen kristillinen koulu, mutta asiaan ei sen enempää paneuduttu.

Tänään tyttöä sitten ekan kurssipäivän lopulla noutaessamme huomasimme iloksemme koulun pihassa auton, jossa loisti kristillinen takaikkunatarra. Vaikutti hyvältä, vaikka täytyy kyllä sanoa, etten tiedä tästä organisaatiosta yhtään sen enempää kuin mitä juuri googlasin eli katoliselta näyttää ja maailmanlaajuiselta. Se mikä asiassa ilahdutti erityisesti on tietysti se, että taitaa myös kurssin pitäjissä olla julkikristittyjä! Aina vain mukavampaa.

Tytöllä oli ollut hyvä aamupäivä uusien tuttavuuksiensa seurassa, tosin ope taisi useamman kerran huudahtaa hänen kohdallaan vastauksen kuultuaan "Mon Dieu!". Onneksi tyttö otti sen silmin nähden positiivisesti. Lisäksi ope itse kertoi eräässä harjoituksessa "J'adore mon Dieu" että sillä lailla mukavasti ovat asiat tällä haavaa. Eiköhän hän siellä ole hyvissä käsissä :)

Kurssin jälkeen vietiin tyttö - ja itsemme, heh - Astoux et Brunin mereneläväravintolaan syömään lounasta. Kello oli jo sen verran, että tavalliset ranskalaisessa ajassa elävät ravintolat alkoivat sulkemaan lounasoviaan, joten niihin ei ollut menemistä. Astoux et Brun tarjoilee onneksemme ruokaa non-stop ja pääsimme heti mukavaan ulkopöytään aterioimaan. Osterit olivat jälleen aivan oivallisen raikkaita! Toinen alkupalamme oli vain 4,50e hintainen; Crevettes Gris eli 100g minikokoisia harmahtavia supermaukkaita katkarapuja.

Whoo-hoo, aurinko, tuuli ja Välimeri!

Kesä on alkanut. Ajomatka tänne etelään sujui mukavasti: yksi yö laivassa, yksi hotellissa ja viimeinen junassa. Joka paikassa ihan etelä-Saksan Lörrachia myöten oli aika viileätä, ellei peräti kylmää. Vasta Ranskaan päästyämme lämmöt kohosivat yli 20 asteen ja etelässä oltiin sitten jo 26 asteessa vaikka oli iltamyöhä kun tänne saavuttiin.

Talo oli juuri sellaisessa kunnossa kuin oletimmekin eli kaikkialla rakennuspölyä enemmän tai vähemmän, rakennustarvikkeita siellä täällä - tosin järjestyksessä, mutta kummiskin. Tilanne oli kuten arvata saattaa remonttia tehdessä.

Saavuttuamme talolle, minä normaalisti alan touhottaa hurjalla energialla paikkoja kuntoon, kukkia ruukkuihin, siivousta, kokkausta, mitä vain ja kaikkea yhtäaikaa varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, mutta nyt oli toisin. Kaaduin päiväunille heti ekana päivänä ja siivous tuntui ylivoimaiselta. Olin levon tarpeessa, joten eikun lepäämään vain. Valittelin tätä vähän perheelle, mutten sitten tarttunut luudanvarteen ennenkuin alkoivat voimat kunnolla palata. Pari päivää siihen meni ja nyt alkaa jo innostaa puuhastelutkin.

Tänään vietimme 4-5 tuntia rannikolla Frejusin rannalla isovanhempien kanssa. Oli aivan ihanaa; viileä voimakas merituuli viilensi lähes kolmenkympin lämmöt iholta ja niinpä vietimmekin siellä sitten kunnon tovin. Aallokko oli melkoista eikä mereen sen vuoksi oikeastaan olisi tarvinnut köpötellä lainkaan, kun jo vesirajassa sai sellaiset tyrskyt päälleen, että kastui mukavan raikastavasti yltympäriinsä. Siellä kompuroi aallokon tyrskeissä yksi jos toinenkin naurussa suin. Tulipahan nyt sitten aloitettua kesä perinteisellä olkapäiden ja selän polttamisella. En näytä pääsevän kesän alkuun muulla konstilla, vaikka se on aina yhtä tuskallista, mutta jotenkin riemuisaa samaan aikaan: nautin siitä tunteesta, kun ihollaan tuntee menneen päivän tuulen ja auringon. Se on jotenkin oudosti riippuvuutta aiheuttavaa.

Jotain häikkää kännykän ja tietokoneen välillä, joten en saa viimeisimpiä kuvia ladattua tänne blogiin. Laitan kunhan kommunikaatio välineiden välillä alkaa taas pelata. Lieneekö syynä kylän huonot mobiiliyhteydet. Hidasta elämää siis :)

Toivon kovasti koti-Suomeen myös pian kesäisiä lämpöjä!

Juhlaputken päätteeksi Ranskan talon emäntä saa rentoutua

Remontti etelässä yli 30 asteen helteessä sen kun jatkuu, vaikka sen tuli olla alkuperäisten suunnitelmien mukaan valmis tänään suunnilleen. Se jatkuu ehkä jopa kaksi viikkoa vielä, näin olemme ymmärtäneet. Sen jälkeen taidamme vielä pyytää heitä hoitelemaan makkarin katon (sen joka putosi lähestulkoon syliimme taannoin klo 5.00 aamuyöstä). Homma venyy siis oletettavasti reippaasti.

Noh, ei tosiaankaan hätiä mitiä. Tässä työaikataulun viivästyksessä piilee erittäin hyviäkin puolia, meitä on Ranskassa nimittäin vastassa pölyisen ja suurelta osin käyttökelvottomassa kunnossa olevan talon lisäksi appivanhemmat, joiden kestitseminen muuttuikin yllättävän helpoksi tälle neljien kesäjuhlien uuvuttamalle emännälle. Kesäterassimme sekä grillin ollessa täysin poissa käytöstä sekä olotilojen ja keittiön täysimittaisen käytön rajoittuneisuuden vuoksi "joudumme" turvautumaan ulkopuoliseen kokkaukseen. Voi voi. Eikun ravintoloihin rentoutumaan heidän kanssaan! Myös yhdessäolemiset on pitkälti järjestettävä ainakin päiväsaikaan muualle kuin Emmanuel-talollemme pölyisissä portaissa ramppaavien ja metelöivien työmiesten vuoksi. Oikeastaan aika nappi juttu :)

Odottelemme jo kovasti matkaan pääsemistä. Autokin tuli vaihdettua vähän luotettavampaan vuosimalliin, joten jos se kestää kuten toivomme, ehkä mikään osa ei hajoa tänä kesänä ainakaan autosta, kuten viimeisinä parina kesänä on yllätykseksemme meille käynyt. Nähtäväksi jää - ja Korkeimman kädessä tai vähintään sallimuksessahan kaikki on. Turha hätäillä.

Jos säät sallivat, suunnittelemme jälleen lounastavamme automatkalla piknik-tyylisesti tien poskessa tai lepopaikoilla. Se on meistä mukavaa ja virkistävää. On hauska pakkailla ja ennakoida tilanteita, joihin voin sitten valmistautuneena vetäistä välineet kassista. Suunnittelu on puoli ruokaa tässäkin.

Tänä vuonna olemme valinneet ja onnistuneet varaamaan yölaivan ja -junan, jotka lyhentävät matkantekoa mukavasti, kun kilometrit senkun vilistävät ohitsemme porukan ja kuskin koisatessa. Kun tiistai-iltana kotoa lähdemme, niin perjantaina iltapuolella meidän tulisi olla perillä talon ovella. Eli kolme päivää pitäisi kulua. Joskushan olemme tehneet matkaa viisikin päivää!

Vielä jatkuu tämä juhla- ja valmisteluputki. Mukavia kesäjuhlia kaikki tyynni eli iloisin mielin tässä valmistellaan, vaikka kiirettä on pitänyt :)