Suhteellisuuden tajua

Niin se remontti yhä jatkuu - vaikka sen tuli olla alunperin valmis noin viikko ennen saapumistamme kesäksi talolle. Syitä on ollut muutamia, mutta silti meitä ihmetyttää.

Miehet ovat kyllä oikein mukavia ja muuten luotettavia ja työn jälki on välillä jopa hämmästyttävän hyvää. Ainahan sitä jokin ei mene ihan putkeen, mutta suurelta osin homma on pelannut ällistyttävän hyvin - paitsi tämä aikataulun venyminen. Luulisin, että he olivat yrittäneet nielaista liian monta työmaata kerralla ja äijiä riitti meille liian vähän työmäärään nähden. Useammalla miehellä olisivat olleet valmiita jo ajat sitten, luulen minä.

Nooh, ei tässä valiteta, ei. Suhteellisuuden taju tässä tuppaa välillä katoamaan. Olemme saaneet silti viettää superlämmintä kesää jo monta viikoa täällä etelässä - vaikkakin pölyisissä ja meluisissa ympyröissä ja pienessä stressinpoikasessa silloin tällöin. Ehkä meille jää jopa pari viikkoa aikaa viettää lomaa talolla ilman työmiesten mäiskintää! Parin viikon loma on oikein oiva juttu.

Mäiskinnän tuloksena meillä on tämä hana kera "suihkulähteen" eli ihan vain roiskesuoja suomeksi :) Kiva se on eikä ihan niin kitchin näköinen kuin alunperin pelkäsimme! Kukko-hana ostettiin ihan varta vasten terassille jo ajat sitten kevättalvella. Onneksemme työmiehet löysivät tälle sopivan lisäosan, jotta se istui taustaansakin. Luulisi ihan että tuo kukkaisteemainen rinkula kuuluisi pakettiin, vaan eipä kuulunut alunperin. Ilman sitä kukko olisi jäänyt käyttämättä. 

Iltakävelyllä eilen kylän laella. On ihanaa kun kylään syttyvät vanhanmalliset katuvalot etelän kuumaan ja pimeään yöhön. Ei noilta kaduilta olisi mikään kiire kotiin ellei alkaisi väsyttää jossain vaiheessa. 

Kylän kattomerta. On se vaan hyvä, että suositaan näitä ikivanhoja rakennusmateriaaleja ja kierrätystä! Voih, miltä tämänkin näyttäisi jos oltaisiin lähdetty sille tielle, että uutuuksia lisäiltäisiin kylän maisemaan, huh sentään; eri värisiä pelti- ja muovikattoja kenties. Aarggh. Olen aina ollut konservatiivi rakennushommissa jos puhutaan vanhoista rakennuksista ja täällä kantani on vain vahvistunut. 

Konservatiivi olen muutenkin ja muissakin asioissa, mutta näköjään yhä edellen niin myös rakennuspuuhissa :) Kun on jättänyt arkkitehdin hommat, sitä ei aina oivallakaan miten kiihkeästi tiettyihin asioihin suhtautuukaan ennenkuin joutuu kasvotusten pitkästä aikaa rakennus- ja remonttipäätösten kanssa. Näissä olosuhteissa minusta kuoriutuu ehta korjausrakennustyyppi! Hauska tavata vanha tuttu :) 

Harhalaukauksia - ja napakymppi?

Niin siinä vain kävi, että vaikka kuinka yritimme passittaa hommia ulkopuoliselle asiantuntijalle, me kuitenkin itse päädyimme metsästämään maaleja sun muita. Vanha jo melkein unohtumaan päässyt korjausrakennusarkkitehti minussa nosti päätään vaativasti heti kun alkoi olla puhetta rautakaupan maalivalikoimasta. Ehdimme jo hankkiakin jonkin perusmaalin, mutta ei, ei luontoni antanut periksi sellaista levitellä tähän taloon. Oli saatava jotain muuta, mutta mitä kummaa ja mistä!?

Hätäpäissämme olemme nyt siis ostelleet muutamia aivan turhia rakennustarvikkeita, ihan vain sen takia, ettemme olleet luottaneet omiin kykyihimme hoidella näitä asioita täkäläisessä ympäristössä - mutta kun hätä alkaa olla tarpeeksi suuri, näköjään hommat hoituvat myös kielipuolelta ja näihin ympyröihin täysin tottumattomaltakin. Paniikki opettaa!

Chambre - makkarimme eilen. Viikon kuluttua kuulemma saamme tämän takaisin käyttöömme.


Aamupäivän tavasin netistä ranskankielisiä maalien sisällysluetteloita, soveltuvuuksia yms., mies soitteli erinäisille myyjille ja tunti-pari ennen lounasaikaa oli sen verran selvinnyt, että missään lähiseudulla ei myydä suoraan hyllystä kaipaamamme kaltaisia mineraali- tai kalkkimaaleja.

Yksi valmistaja esitteli tuotteitaan netissä myös englanniksi ja homma tuli sen verran selväksi, että päätimme lähteä tätä maalityyppiä tavoittelemaan. Tänään siis lähdimme autolla Aix-en-Provenceen perinnemaalivalmistajan show-roomiin. Reisuun lähdettiin aikalailla sokkona sen suhteen saisimmeko sieltä mukaamme kovasti ja nopealla aikataululla tarvitsemiamme maaleja ollenkaan. Lisäksi tarvitsisimme maalia oikeastaan jo useampaan huoneeseen. Hyvin kuitenkin kävi; paluumatkalla autonperässä keikkui pönikkä jos toinenkin kera luonnonpigmenttipussukoiden sekä vatsanpohjassa pieni epävarmuus sen suhteen onnistuisimmeko itse maalaaman nämä perinnemaalit oikealla ja nätillä tavalla seiniimme.

Tavoitteenamme tällä uudella hankinnallamme on saada niin sisä- kuin ulkopintoihinkin ihana puuterinen kalkkimaalipinta, joka näyttää elävältä ja autenttiselta, kuten tällaisessa vähintään pari sataa vuotta vanhassa kivitalossa kuuluukin. Lisäksi maali päästää vesihöyryt suoraan läpi eli eipä pitäisi alkaa pullotella vaikka kuinka vanhat kiviseinät talvisin kosteutta henkäilisivät! Hyvästi kuplivat makuuhuoneen seinät siis. Homekaan ei tartu tällaiseen tuotteeseen. Että sillä lailla ainakin teoriassa.

Toiveillemme ja onnistuneelle maalinhakureissulle nostimme illalla sitten oikein maljankin. Oli hauskaa ja maisemat jälleen kerran vailla vertaa; kuuma provencelainen maalaismaisema lukuisine toinen toistaan seuraavine viinipeltoineen ja ihastuttavine pikkukylineen kaskaiden sirityksessä! What is there not to like! Mahdolliset murheet siitä, olimmeko nyt aivan oikein ymmärtäneet miten maali sekoitetaan, levitetään ja onko pohja nyt varmasti oikein käsitelty ja sopiva maalityypillemme jätimme tältä illalta odottelemaan oikeaa aikaansa ;)

Tähän seinään löytyi väri tänään. Valkoinen ei oikein kuulu tällaiseen kylään ja miehen mielestä kirkkaassa päivänpaisteessa valkoinen polttaa silmänpohjat verille...noh, aika kirkashan se on kyllä minustakin. Kuva ei tee oikeutta poikkeukselliselle häikäisylle joka terassillamme ilman sävytettyä maalia meitä tervehtii. 

Sunnuntaiaamuna jälleen myöhässä kirkkoon

...kuten tapanamme täällä on ollut.

Voi kuinka sydämellisesti meidät otettiinkaan taas vastaan seurakunnassa! Meidän heti huomioitiin palanneiksi porukkaan, kutsuttiin julkisesti tervetulotoivotuksessa ei vierailijoiksi, vaan ystäviksi. Poikakin pääsi mukaan pyhäkouluun ilman saattajaa sillä opettaja piti taas huolen siitä, että hänkin on mukana huolimatta puhevaikeuksista yms. Herralle kiitos tästä yhteydestä!

On se kumma, miten koto-Suomessa ehdimme yleensä ajoissa palvelukseen, mutta täällä poikkeuksetta saavumme myöhässä paikalle. Onneksi palveluksen alku täällä on rentoa ylistyslaulua ja sen sellaista rennompaa toimintaa, joten vaikka myöhässä saavummekin, pääsemme yleensä viimeistään opetuspuheen/saarnaan mukaan, jopa tänä sunnuntaina, vaikka olimme erityismyöhässä!

Olemme harkinneet tutustumista myös toiseen kansainväliseen ja kaksikieliseen seurakuntaan/kirkkoon, siis tämän Cornerstonen ja oman kylän ihanan katolisen kirkon lisäksi. He kokoontuvat aika mainioon aikaan sunnuntai-iltana eli aamukiireet jäisivät. Aika houkuttelevaa, mutta miten tästä nyt malttaa mitään uutta ottaa ohjelmaan, kun homma pelaa niin mukavasti tuolla jo tutuksi tulleessa seurakunnassa! Kai me sitten vain jatkamme tätä myöhässäolemisen perinnettämme.

Kirkko on tärkein, mutta olemme kyllä merkille pistäneet, että näillä seuduilla sunnuntaisin tapahtuvat ne kaikkein mielenkiintoisimmat häppeningit, kuten mahtavat kirpparit sun muut ulkoilmajuhlat ja koko perheen menot. Ikävä kyllä kristilliset menot vievät voiton, joten ihan tuosta syystä yksin emme lähde uutta seurakuntaa katsastamaan.

Jonain sunnuntaina tahtoisin silti käydä tutustumassa myös tähän toiseen porukkaan. Kiinnostaa kovasti, miten homma hoidetaan tällaisissa muissa samankaltaisissa ympyröissä, joissa väki vaihtuu ja on kansainvälistä. Miten se koti saadaan aikaan jokaiselle tulijalle. Tapahtuuko se samaan tapaan kuin jo tuntemassamme porukassa, vai olisiko muualta jotain muuta tai uutta oppimista viemisiksi koti-Suomen seurakuntaan - tai vaikka tähän jo tuntemaamme täkäläiseen!

Johdatuksessa mennään sinnekin - jos mennään :)

Helleaalto kuumenee yhä vain!

Tuntui jo tänne saapuessa, että onpas mahtavat lämmöt, kun joka päivä elohopea kohoaa lähes tai ylikin kolmenkympin. Täällä on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen lämmintä kesäkuun puoliväliksi siis, jopa etelä-Ranskaksi. Viime vuonna sitten taas oli tavanomaista viileämpää ja sateisempaa. Kiva näin päin.

Lounastimme tässä männä viikolla kuumuudessa Flayoscin kylässä. Tässä herttainen kaupan julkisivu Salernesin pääaukiolla, jossa virkistäydyimme raikkailla juomilla.

Ihania valkosipuleita Salernesin supermarketin ulkopuolella!

Laiska kissa torkuilla havainnollistaa takanaan seisovaa tekstiä Fayencelaisen ravintolan seinässä:
"Olemme suljettuna vain perjantaisin lounasaikaan"

Juuri tarkistin lämpöennusteet lähimmiksi kymmeneksi päiväksi. Tämänpäiväisestä 32 asteen lämmöstä mennään päivä päivältä ylemmäs, kunnes huipuillaan ollaan sellaisessa 37 asteen paahteessa. Siellä 36 asteessa se sitten näyttää pysyvänkin jonkin aikaa. Aika usein nämä ranskalaiset paikallisennusteet ovat kaiken lisäksi hieman alakanttiin arvioitu, joten eiköhän ulkona hiki pääse tulemaan. Täytyy muistaa juoda!

Eihän meillä mitään hätää ole. Ilmastointi pelaa yöt ja päivät jos siltä tuntuu ja paksut puolen metrin kiviseinät suojaavat pahimmalta kuumuudelta. Appivanhemmat sitten taas ovat majoittuneena asuntovaunuunsa, jossa ei ole ilmastointia! Tosin heillä on varjoisa tontti leirintäalueella, mutta silti kuumuus ottaa jo nyt luonnon päälle. Onneksi voimme tarjota heille viilennystä täällä meillä, vaikka yöksi he tuskin tänne pölyn keskelle tahtovat ainakaan vielä. Katsotaan alkaako pölytalo kiinnostaa kun neljäkymmentä astetta lähestyy. Tai sitten heitä kutsuu tie kotiinpäin.

Meillä on kauhumuistot itsellämme neljänkymmenen asteen helteistä Bretagnesta eräästä lomaviikosta vuosia sitten kun lapset olivat pikkuisia. Kuvissa ihanan näköinen vuokratalo osoittautuikin paikan päällä nukkavieruksi, epäsiistiksi ja ilmastoimattomaksi. Ihana raikas merenranta erikoiseksi lätäkkömäisen lahden seisovaksi vedeksi. Yöllä ikkunoista tuli sisään hyttysiä, muttei juurikaan viileää ilmanvirettä. Sitten iski kesäflunssa silmätulehduksineen ja öisin itkevine vauvoineen huhhuh. Oi niitä muistoja!

Taitaa pian jo Suomessakin ilmat lämmetä mikäli iltalehtien otsikoita on uskominen. Hyvä niin! On sitä hellettä odotettukin :) Nautinnollisia hetkiä kaikille jotka lämpimästä pitävät - ja kestämistä niille jotka helteestä taas kärsivät.